"Nuo ällistyttävää vauhtia veden pinnalla liitävät, vain miehistön taitavuuden ansiosta pystyssä pysyvät hirviöt"

Jo pikkupoikana lueskelin Jean Michel Barraultin ansiokasta Purjehduksen suuria hetkiä -teosta (Tammi 1965), jossa kerrottiin, että John Westell suunnitteli Coronet-nimisen veneen vuonna 1953. Veneessä oli monia uusia yksityiskohtia – kepeä runko  ja ulospäin kaartuvat laidat ja moderni riki nostivat Coronetin herkästi plaaniin. Sanottiin, että ero oli yhtä suuri kuin siirtyminen potkurikoneesta suihkukoneeseen. Ranskalaiset pyysivät pian Westelliä suunnittelemaan Coronetista version, joka mahtuisi patonkimaassa suositun Canetonin mittasääntöön. Westell teki kuten pyydettiin. Lopputulos oli "hirviö, joka liiti veden pinnalla ällistyttävää vauhtia ja pysyi pystyssä vain miehistön taitavuuden ansiosta". Monsteri ei ollut mikään muu kuin 505. Opusta lukiessani tuntui kaukaiselta utopialta, että pääsisin itse joskus purjehtimaan niin hienolla laitteella. Niin kuitenkin kävi. Ja kunnioitettavasta iästään huolimatta five on edelleen vene, jolla on upea purjehtia ja ennen kaikkea: jolla puljaa ja toisinaan pulikoi mukava porukka. 

Kuvassa ruotsalainen "Kalabalik".

Mikä on piironki?

Piironki on purjehtiva mööpeli. Piironkipurjehtijoita löytyy useimmiten metriluokista: monet vitoset, kutoset, kasit jne. ovat piironkeja. Yleensä ne ovat lakattuja, mutta maalattujakin tavataan. Piironkipurjehtijat käyttävät toisinaan veneen kiillottamiseen enemmän aikaa kuin sillä purjehtimiseen. 

Piirongit ovat lähes aina antiikkia. Niin myös 7784: se on rakennettu 1984 tai 1985 Englannissa. Rakentaja käytti esikuvanaan erästä tunnettua amerikkalaista Lindsay-piironkia, jonka hyvät ominaisuudet olivat tunnetut. Kuva esikuvasta ohessa. Siinä näyttää olevan spinnutunneli, mutta 7784 rakennettiin ökäreillä. Ylärakenne on tehty mahongista, mutta rungossa on lipsuttu, sillä sieltä löytyy hiilikuitua, kevlaria ja epoksia. 

Piirongin maahantuonnista vastasi bröderna Laiho joskus  80-luvun puolivälin jälkeen. 

Titaanijuuri eli kuinka 505-purjehtija tehtiin

Tiistaipäivä elokuussa 2007. Kippari soitti ja kysyi tulisinko gastaamaan SM-kisoihin. Suostuin. 

Olimme joskus viime vuosituhannella leikitelleet yhteisellä fiveprojektilla, mutta jostain syystä siitä ei tullut silloin mitään. Ja toisaalta Mike tuohon aikaan vielä killua narun jatkona. Nyt kuitenkin olivat elämän realiteetit ja prioriteetit menneet siihen suuntaan, että FIN7784 oli vailla paarlastia. 

Kisat alkoivat perjantaina, joten torstai-iltana oli syytä treenata. Olinhan viimeksi fiveillyt rapiat kymmenen vuotta sitten. Tuosta sessiosta oli mukavia muistoja, sillä otimme kuudet kupit. Tuultakin toki oli jonkin verran. Samalla kertaa oli ulkona muitakin fivejä, joista yksi oli upota. 

Niin se torstain treeni. Oli hieman jäykkää ja hankalaa. Vene oli paljon pienempi, kiikkerämpi ja herkempi kuin mitä muistin. Manööverit menivät melko vähän sinne päin. Viimeisessä jiipissä ennen rantautumista se sitten tapahtui. Vedin spinnupuomin ulos, mutta se jäi sojottamaan ikävästi suoraan sivulle, eikä siis liukunut spinnun kulmaan. Iskin puomin ulosvetonarun knaapiin, mutta ennen kuin ehdin tyrkätä puomin eteen, pääsi naru knaapista, puomi singahti taakse ja sivulle ja rysähti suoraan suuhun. 

Syljeskelin aikani hampaanpaloja ja verta. Seuraavana aamuna hammaslääkärini liimasi kiinni sen mitä etuhampaista oli jäljellä ja starttiin ehdittiin. Pieni skagis oli, joten pidin jiipeissä pääni syvällä hartioiden välissä. Lopputulos kisoissa oli kuitenkin 9/20, joten innostuksen siemenet oli kylvetty ja fiveilijän tulikaste saatu. 

Ja olihan seuraavalle kaudelle luvassa kevennetty gasti titaani-implantteineen. Vaikka on niitä kivuttomampiakin tapoja keventää.