... paikannimet hauskoja: Paarnoori, Ulasoori, Patsuskeri, Hankreeti, Preiviiki ja niin edelleen. Satunnainen matkailija tosin jää miettimään mahtaako Taliskerin tislaamo olla jossain täällä päin? Oli miten oli, Porin Karhun kotivesillä purjehdus on mukavan haastavaa, joten uuvuttava matkanteko on perusteltua Taliskerilla tai ilman.
Lauantaiaamu valkeni kuohupäiden saattelemina. Yöllä oli kuulemma ollut 20 m/s, joka oli parahultaisesti moinannut 14-15 m/s puhuriksi. Järjestäjien kanssa sovittiin vesille lähdettämän kun keskituuli olisi 12 m/s. Tätä odoteltiin sitten aina kolmeen saakka, jolloin kalsariviiri tippui salosta kovan pamauksen saattelemana. Rantaa tuli aika vilske kun märkäpuvut imeytyivät omistajiensa vartaloihin, tossut löysivät paikkansa ja trapetsiliivejä kiristeltiin tyrät rytkyen. Purjeiden villi läpätys ei sekään vähentänyt tunnelmaa.
Aallonmurtajan ulkopuolella odotti porilainen todellisuus. Todella. Todella isoja aaltoja, etenkin laivaväylän vieressä olevan matalikon päällä. Oli aika hienoa, tuntui siltä että tätä isot pojat ovat tarkoittaneet puhuessaan isoista. Ihailin intensiivisesti näkymää ja yritin parhaani mukaan pysyä kyydissä. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä eräs aalto oli päättänyt toisin... se tahtoi syliini sillä seurauksella, että gasti löysi itsensä ilmasta. Laskeutuessani vene oli jo kumossa, mutta saimme sen pystyy aika vikkelästi. Seuraava tilanne syntyi kuitenkin vähän liian pian, sillä kipparilla oli ison skuutti solmussa ja taas otettiin kuppia. Tällä kertaa ihan kilppariksi asti. Kyllä sieltäkin vielä noustiin, mutta kun paukku tuli, oli 7784-tiimillä paukut sen verran vähissä, että kisa ajettiin selviytymismoodissa. Tuloskin oli sen mukainen.
Toinen lähtö oli menossa ihan kohtuullisesti aina viimeiselle lenssille saakka, kunnes päätimme mennä jiipissä kupittaalle. Nyt trasseli oli hervoton, sillä spinnu kiertyi jänskästi stuuran topin ympärille, eikä arvatenkaan luovuttanut otettaan vähällä. Kun pallokas oli viimein laskettu ja vene jälleen jaloillaan, oli vettä sisällä peräpeilin yläreunaan saakka. Loppulenssi meni venettä tyhjennellessä ja pohdiskellessa sitä menikö sijoituksia 2,3,4 vai 5.
Kolmannessa startissa ei ollut paljon sanottavaa, meni aika penkin alle kun ajatin kipparin 200 metriä leikkarin yli ensimmäisellä kryssillä. Ne silmät... Ja zombietrapetsifiilis.
Hyvin nukutun yön jälkeen tulimme rantaan mielessämme vain yksi sana: REVANSSI. Virittelimme uudenkarhean Meripurjeen dacron-fokan keulille ja lähdimme ottamaan mittaa vanhasta mainingista, joka oli kuitenkin onneksi ehtinyt yön aikana kuolla.
Fliitissä taisi olla yritteliäisyyttä enemmän kuin tuomarialuksella ymmärtämystä, sillä koko konkkaronkka kutsuttiin takaisin peräti kaksi kertaa ennen kuin lähtö onnistui. Mahtoi vikloilla olla mukava odotella. Saimme kohtuullisen startin, vaikka SampsaAntti olikin edessä antamassa kökköä. Heitimme tilaisuuden tullen baaralle vapaisiin ja ajoimme ekalla kryssillä shiftit oikein ja olimme ylälipulla ensimmäisenä. Jostain kumman syystä olimme ekoja myös maalissa, mutta emme olleet siitä pahoillamme. Olihan se hauskaa kun vene kulki ja päässä oli jonkinmoinen kuvio siitä, mitä tuuli tekee. Toisessä lähdössä 7784 oli ylälipulla viidentenä, mutta maalissa kakkosena.
Kaiken kaikkiaan hieno viikonloppu, joskin huonokuntoiselle raskas. Toivotaan, että seuraavaa kovan kelin kisaa eivät Hamlin ja Tumlin vie ihan yhtä paraatityyliin kuin tätä. 7784 aikoo ainakin ottaa opiksi siitä mitä Pori meille tahtoi kertoa: kovassa kelissä tarvitaan rutiinia ja kuntoa. Kohennamme molempia ensi kaudeksi.
Preiviikin five-gasthausille suurkiitokset yösijasta.
