Uudet Meripurjeet olivat vasta toista kertaa salossa, joten kovin syvällisesti niihin ei ehditty perehtyä ennen kisoja. Lauantain kevyehkössä kelissä kyyti oli kuitenkin kohdallaan, mutta ei sunnuntain ukkospuhureissakaan ollut pahemmin moittimista. Hyvin neulottu Tomppa!
Suurin kehityskohde on yhä spinnu. Lauantaina saimme skuutin keulan ali vain kerran, mutta sunnuntaina sitä saatiin kalastella vähän liian usein. Lopputuloksena paljon ylimääräistä vaivaa ja menetettyä vauhtia. Lisäksi gasti vetäisi kertaalleen herneen nenäänsä sen verran äänekkäästi, että lähistöllä seilanneelta Pinkiltä Viivalta (kuten myös kipparilta) täytyy pyytää anteeksi värikästä kielenkäyttöä. Tässä se siis tulee: anteeksi, pesen suuni saippualla". Eipä silti, pieni tuulettaminen puhdistaa ilmaa.
Tuotekehityksellä on nyt pähkinä purtavanaan - miten estää styyran puoleista skuuttia valahtamasta keulan ali? Kerran se meni nimittäin jo jiippinostossa. Yksi juttu on siirtää napanuoran kiinnitystä reilusti alaspäin purjeessa, sillä nyt se on purjeen keskipisteen yläpuolella. Siksi skuuttikulmat menevät tunneliin viimeisenä ja siitä taas seuraa helposti se mitä ei saisi seurata. Eli skuutin kalastelu. Tässä tosin turataan hässäköinnissä laskematta jäänyttä köliä alas:
Tamperelaisten mielestä taitaa tähän vuodenaikaan märkäpuku olla liioittelua ja kuivapuku naurettava ylilyönti:
Seuraavan kerran kisataan Airistolla. Saapa nähdä miten siellä kulkee ja millainen fliitti saadaan kasaan. Loppuherkkuna vielä kaksi legendaa, Lahden hyppyrimäet ja piironki ;)
