Tiistaipäivä elokuussa 2007. Kippari soitti ja kysyi tulisinko gastaamaan SM-kisoihin. Suostuin.
Olimme joskus viime vuosituhannella leikitelleet yhteisellä fiveprojektilla, mutta jostain syystä siitä ei tullut silloin mitään. Ja toisaalta Mike tuohon aikaan vielä killua narun jatkona. Nyt kuitenkin olivat elämän realiteetit ja prioriteetit menneet siihen suuntaan, että FIN7784 oli vailla paarlastia.
Kisat alkoivat perjantaina, joten torstai-iltana oli syytä treenata. Olinhan viimeksi fiveillyt rapiat kymmenen vuotta sitten. Tuosta sessiosta oli mukavia muistoja, sillä otimme kuudet kupit. Tuultakin toki oli jonkin verran. Samalla kertaa oli ulkona muitakin fivejä, joista yksi oli upota.
Niin se torstain treeni. Oli hieman jäykkää ja hankalaa. Vene oli paljon pienempi, kiikkerämpi ja herkempi kuin mitä muistin. Manööverit menivät melko vähän sinne päin. Viimeisessä jiipissä ennen rantautumista se sitten tapahtui. Vedin spinnupuomin ulos, mutta se jäi sojottamaan ikävästi suoraan sivulle, eikä siis liukunut spinnun kulmaan. Iskin puomin ulosvetonarun knaapiin, mutta ennen kuin ehdin tyrkätä puomin eteen, pääsi naru knaapista, puomi singahti taakse ja sivulle ja rysähti suoraan suuhun.
Syljeskelin aikani hampaanpaloja ja verta. Seuraavana aamuna hammaslääkärini liimasi kiinni sen mitä etuhampaista oli jäljellä ja starttiin ehdittiin. Pieni skagis oli, joten pidin jiipeissä pääni syvällä hartioiden välissä. Lopputulos kisoissa oli kuitenkin 9/20, joten innostuksen siemenet oli kylvetty ja fiveilijän tulikaste saatu.
Ja olihan seuraavalle kaudelle luvassa kevennetty gasti titaani-implantteineen. Vaikka on niitä kivuttomampiakin tapoja keventää.
1 kommentti:
No on tyhmempiäkin.
Nimimerkillä puomi silmään.
Lähetä kommentti